Mitä pitää tehdä kun koko maailma on koko ajan täynnä kaaosta? Olen kateellisena seurannut kuinka töllöttimen ihmeelliset ihmiset saavat kämpän näyttämään pölyttömältä. Tavarat löytävät paikalleen kuin itsestään, eikä siivous tuota ongelmia. Miten se voi käytännössä olla niin hankalaa?
Paljonhan on tietenkin kiinni itsestä. 5 vuotta sitten asuntooni ei mahtunut kävelemään sisään. Polut piti raivata. Aloin kuitenkin päättäväisesti muuttamaan näitä totuttuja tapojani ja joihinkin asioihin se on auttanut. Paljon pitäisi silti muuttaa. Ja verrattuna aikaisempaan nyt haastetta lisäävät myös kaksi kissaa (Miina ja Manu) sekä epäsiisti miessukupuolen edustaja. Ja tässä päästään haasteeseen numero kaksi. Miten asiat saa rullaamaan ilman, että tarvii kuunnella omaa nalkuttamista päivästä toiseen? Seuraavana lähestymistapana on tutustuminen Mari Kondon kehuttuun kirjaan.
Jotain edistystä on kuitenkin kokonaistilanteessakin päässyt tapahtumaan! Nyt kämppä on pysynyt siistinä jo kaksi (2!) päivää! Syynä tähän ovat kissat, jotka tähän asti ovat joutuneet viettämään yönsä joko meidän kanssamme makuuhuoneessa tai suljettuna vessaan keskenään. Nyt kun ihan pikkupentuajat ovat takana, pääsivät kissat viettämään yön aivan koko asunnossa. Tämä taas pakotti siivoamaan kaiken turhan tilpehöörin pois. Tehokasta.
En tiedä lainkaan ketä nämä jutut kiinnostaisivat, mutta eihän se minulle kuulu. Painukaa muualle jos ei kiinnosta. Lähden kirjoittamaan blogia aina väärästä näkökulmasta. Alan aina ajatella, mikä lukijoita kiinnostaisi, enkä sitten uskalla kirjoittaa mitään. Vaikka lukijoita ei koskaan ole edes ehtinyt kertymään. Toinen ongelmani tuntuu olevan liiallinen kirjallisuuden kulutus ja sen vaikutus blogikirjoittamiseen. Jotenkin päädyn aina etsimään juonta ja yhteistä tekijää kirjoituksilleni. Vaan ei nyt! Turhaa ajatusvirtaa elämästä. Tervetuloa vain pääni sisään.
